Viime päivityksen jälkeen työmaalla ja opinnoissa on tapahtunut paljon - erinäisten tapahtumien ja etäpäivien vuoksi kuitenkin niin hitaassa tahdissa, että sisältöä en aikaisemmin olisi kokonaisen järkevän blogikirjoituksen verran olisi saanut kasaan.
Nyt annan kuvien kertoa enemmän kuin tuhat sanaa, alkaen muurauksesta ja päättyen runkotolppien ja yläjuoksun kiinnitykseen. Pyrin avaamaan kuvien sisältöä ja oppimaani kuvien välillä sen verran, että ajankulussa ja oppimisprosessissa olisi helpompaa pysyä mukana.
Yllä olevassa kuvassa näkyy muurauksen aloituspiste: mittasimme luokkalaiseni Rebekan kanssa rakennuksen etureunan sijainnin piirustusten ja opettajamme muutospyyntöjen mukaisesti ja merkitsimme sen kynällä anturaan. Muurausvihjeinä toimivien laudanpätkien varaan kiristimme linjalangan korkeuteen, johon ensimmäinen muurauskerros tulisi.
Muurausvihjeessä lankaa siirretään ylös aina 20cm kerrosten välillä mikäli muuraustulos on siihen mennessä halutun tasainen. Tavoitteena on sokkeli, joka on suorakulmainen ja koroltaan tasainen. Kumpikaan meistä ei ollut paikalla, kun autotallityömaalla oli vuorossa linjalangan paikoilleen asennus, joten tekniikka langan kireäksi virittämiseen ja naulan taivutukseen oli alussa hieman hakusessa. Saimme kahdestaan kuitenkin loppujen lopuksi aikaan erittäin siistin ja hyväksyttävän lopputuloksen, mikä helpotti myöhemmin muuraustyötä.
Alla olevissa kuvissa muuraus etenee kohti valmista pistettä. Rakennelman lyhyet sivut muurasimme anturaan merkkaamamme lyijyjynäviivan mukaisesti. Tärkeintä ja vaikeinta oli saada rakennuksen etunurkat suorakulmaan. Rakennusprosessin edetessä ollaan voitu huomata suorakulmaisuuden toteutuvan yllättävän hyvin.
Esimerkiksi lämpöeristelevyjen asennuksessa sokkelin vinous, olisi aiheuttanut huomattavasti ekstratyötä levyjen leikkaamisen muodossa. Vaarana olisi ollut myös suurempi materiaalihukka, sillä levyjen leikkaamisestä jää väistämättä aina jonkun verran ylimääräistä materiaalia. Olimme opiskelijoina tyytyväisiä muurauksen lopputulokseen, emmekä siitä juuri moitetta saaneetkaan.
Oppijana minulle oli tärkeää, että työtä pääsi tekemään hyvin pienessä työryhmässä, mikä lisäsi mahdollisuutta kehittää ja haastaa itseään rakentamisessa. Oppimistulokset ja itsevarmuus omasta osaamisesta kehittyvät tiimityössä huomattavasti paremmin ainakin itselläni, kuin työssä, jossa koko luokka on mukana.
Maan (sepeli) täyttöä muuratun sokkelin sisälle:
Ennen kuin pääsin jatkamaan pääaikaisen työmaamme parissa vietin kolme päivää oppimassa tutun asentajan mukana keittiön purkua ja asennusta. Alla kuva lähes valmiista uudesta keittiöstä.
Uskoin, että keittiön asentamisen osaaminen olisi hyödyksi tulevaisuudessa rakennusalaakin ajatellen, sillä monissa uudis- ja saneerauskohteissa ollaan melko paljonkin tekemisissä keiitökalusteiden kanssa. Pääsin myös kokeilemaan miltä tuntuu osallistua urakkatyön tekoon, sillä keittiöasennusta tehdään pääasiassa urakkatyönä, mikä näkyi päivien venymisessä 12-tuntisiksi.
Kalusteiden asennuksen ja purun oheistyönä purin edellisen keittiön laattaseinän, tasoitin alla olleen betoniseinän j-tasoitteella, maalasin näkyviin jäävän seinäalan ja asensin välitilalaminaatin lopulle tasoitetulle alueelle.
Opin, että urakkatyöhön ryhtyessä ja yrittäjänä toimiessa vastuu on hyvin suuri, asiakkaat arvostavat hyvää asennetta ja sujuvaa asiakaspalvelua, mutta myös työn jäljen olisi oltava moitteetonta. Paineensietokykyni kehittyi varmasti päivien aikana merkittävästi ja opin esimerkiksi suojaamaan kalusteita todella tehokkaasti. Kehittämistä tarvitsen itse asennustekniikassa ja osaamisen kehittymisen kautta asennusnopeudessa. Myös keittiöiden asennus voi ehdottomasti olla taitolaji, vaikka ei välttämättä ydinfysiikkaa olisikaan.
Leskelään työmaalle palatessani olen ollut mukana asentamassa rakennelmaan alajuoksua, jossa pääsin myös itse poraamaan aukkoja pikanauloille ja lyömään niitä paikoilleen. Oli palkitsevaa huomata, että nyt minultakin onnistui työ, jota autotallia rakentaessamme katsoin sivusta hieman kauhulla. Kuluneena opiskeluaikana etenkin kyky ja rohkeus uskaltaa tarttua toimeen ja erilaisiin tehtäviin on kohdallani kasvanut ehdottomasti.
Alajuoksun kiinnityksen jälkeen rakensimme niin sanotun tuulitunnelin, eli aukon, josta rakennelman ja seinän välinen tila pääsee tuulettumaan. Saatuamme työohjeet, tiimiltämme onnistui tunnelin kasaus ja sen jälkeinen styrox-levyjen asettaminen vakaaksi eristepohjaksi todella hyvin.
Ensimmäinen runkotolppa, ns. vanhan ja uuden rakennelman liitoskohta. Näkyvissä aukot , joissa rakennus pääsee mukautumaan hirren luontaiseen liikkeeseen, ilman uuden rakennelman liikkumista mukana. Seinän ja tolpan välissä selluvilla, joka on tehty käytetystä paperista:
Tuulitunneli:
Eilen, maanantaina 24.1.2017 eteni rakennus vauhdikkaasti runkotolppien ja reivauslautojen kiinnittyessä paikoilleen. Saimme ensimmäisen kerran opintojemme aikana käyttää naulapyssyä, mikä onnistui sekin yllättävän hyvin. Itse keskityin pääasiassa runkotolppien ja reivojen sirkkelöintiin, joiden mitat osuivat todella tarkasti haluttuihin pituuksiin.
Työnteossa käytettävien laitteiden ja perustyökalujen käyttötaitokin alkaa pikkuhiljaa kehittyä oppimista edistävälle tasolle, mihin olen tyytyväinen. On helpompi opetella rakentamiseen liittyvää teoriataitoa, kun ohessa ei tarvitse jännittää osaako sirkkeliä käyttää riittävän oikein tai osuuko vasara edes joka kymmenes kerta naulaan. Kehityksen kohtia ja tietoaukkoja löytyy aina, mutta jonkin näköistä kehitystäkin on havaittavissa. Alla vielä kuvia rakennelman tämänhetkisestä tilanteesta:
