torstai 22. syyskuuta 2016

Autotallin lattiatöitä, alajuoksun asennus ja runkopuiden valmistusta

Viime viikon perjantaina ryhmämme jaettiin kahtia. Osa lähti auttamaan huoltomiestä ja me loput lähdimme työmaalle. Oli outoa olla pitkästä aikaa niin pienessä ryhmässä. Työmaalla raudoitimme lattian valmiilla harjateräsverkoilla. Jätimme verkkojen välille yhden silmän suuruisen limityksen ja sidoimme verkkojen kohoavat kohdat kiinni toisiinsa sidoslangalla. Sitoessani verkkoja toisiinsa sain huomata, että olin jo kerennyt unohtaa langan sitomisessa käytettävän tekniikan, jota sainkin sitten harjoitella useamman kerran. Olen tyytyväinen kehitykseeni, sillä viimeisistä sidoksista tuli napakoita, eikä verkko heilunut liian paljon. Aivan kuin muussakin betonityössä, on raudoituksen tarkoitus antaa lattialle kestävyyttä.




Koska raudoituksesta ei ole mitään hyötyä, ellei se ole sijoitettu betonin sisälle, kohotimme rautaverkkoa ylöspäin. Koska kyseessä on suhteellisen pieni rakennus, jonka ei valtavan suuria paineita tarvitse kestää, riitti kohotukseen ylijäämäpalat styroxista. Muussa tapauksessa pitäisi raudoitukseen käyttää harjateräksen kannattimia, jotka toki ovat eristettä kestävämpiä paineen suhteen. Lattiakaivon ympärille laitoimme hieman matalammat styrox-palat, jotta lattiaan olisi mahdollista tehdä pieni kallistus, eikä vesi/öljy jäisi lillumaan myöhemmin autotalliin.

Kun raudoitus oli valmis, työsti osa porukasta suurten ulko-ovien kynnyskohdat harjaterästikuilla ja styrox suikaleilla, jotta eristys olisi myös niillä kohdin kunnossa, kun valu on tehty. Yhdessä kannoimme vielä alajuoksupuut paikoilleen ennen päivän loppua. Alajuoksu kiinnitettiin pikanauloilla poralla tehtyihin reikiin. Alajuoksupuiden välille kiinnitettiin solumuovipalat, jotta kylmä viima tai mikään muukaan ei pääsisi sisään puiden saumoista.




Uuden viikon alussa saimme nauttia harvinaisesta maanantaivapaasta opettajien suunnittelupäivän vuoksi. Tiistaina palasimme taas työmaalle, jossa saimme seurata ammattilaisen tekemää lattiatyötä, jossa osa meistä pääsi hieman auttamaankin.





Sahasimme jiirisirkkelillä myös sopivasta laudasta runkopuita suuren pinon valmiiksi lovineen, jotta itse runkotyö sujuu kasauksen osalta nopeammin, kun pääsemme sen aloittamaan. Mitoitus, ryhmätyö ja sirkkelin käyttö sujui hyvin ja aika kului nopeasti. Keskiviikkona emme työmaalle lähteneet ollenkaan, vaan käytimme aikamme viemällä vanhat pukukopit pois työhallin parvelta ja laittamalla uudet tilalle.




torstai 15. syyskuuta 2016

Runkotöitä edeltäviä vaiheita ja auringonpaistetta

Uusi viikko alkoi ja on tähän asti jatkunut todella kauniilla, syksyisellä säällä. Auringonpaiste motivoi työmaalle lähtöä entisestään ja yhteishenki oli hyvä.


 Maanantaina laskimme itsenäisesti runkotyöhön kuluvan puutavaran määrää, pohdimme työturvallisuutta ja teimme työsuunnitelmaa. Nyt työsuunnitelman teko oli jo tutumpaa kuin edellisellä kerralla ja saimme todella hyviä linkkejä vinkiksi selvittämään, kuinka runkotyöt tapahtuvat. En siitä kerro tämän enempää tällä kertaa blogissani, sillä kun alamme rakentamaan varsinaista runkoa, on helpompi tuoda teoria ja käytäntö yhdessä esille. Vinkiksi kaikille omatoimisille rakentajille voin kuitenkin lisätä tähän perään saman videon youtubesta, joka meitä auttoi selvittämään työvaiheita todella hyvin ja osuvasti.


Tiistaina päivä alkoi routaeristeiden asennuksella  (styrox) niin sokkelin sisäpuolelle kuin rakennuksen ulkopuolellekin maahan. Yhdistimme myös salaojaputket y-putkilla toisiinsa ja laitoimme paikalleen puuttuvat suodatinkankaat. Tämä päivä oli omistettu taasen maatöille, joten saimme seurata kun kaivinkone täytti rakennuksen pohjan ja ympäryksen maalla, jonka pojat sitten tasoittivat mahdollisimman hyvin tärylätkällä eli maantasoituskoneella. 






 Salaojavesiä varten rakensimme myös imetyskaivon. Imetyskaivon idea on siis antaa putkilla siihen johdetun veden imeytyä ajan kanssa. Imetyskaivo syntyy kaivamalla kuoppa ja täyttämällä se sekalaisella kiviaineksella. Me käytimme kuopan pohjalla suurempia kiviä ja ylimääräiseksi jääneitä harkonpaloja. Harkonpalojen yläpuolelle laitettiin suodatinkangas ja täytettiin sitten kaivo maalla. Minusta tämän prosessin paikan päällä näkeminen oli todella mielenkiintoista ja se opetti minulle paljon uutta.

Tiistaina loppupäivästä muurasin autotallin kapean oven kohdalle luokkatoverini kanssa korotuksen. Tämän työn yhteydessä pääsin käyttämään myös harkkosahaa, mikä oli helpompaa ja mukavampaa kuin luulin. Oviaukko onnistui lopulta ainakin mitallisesti todella hyvin.


Keskiviikko oli omalta osuudeltani pitkälti työtarvikkeiden kantoa ja hankintaa. Haimme työkohteelle tarvittavia rakennustelineitä useammasta kohteesta ja kävimme S-Raudasta ostamassa hienosaumalaastia, nauloja sekä ison kuorman lautaa. Kun itse olin mukana rakennustavaran hankinnassa, oli osa ryhmästä tasoittamassa rakennuksen pohjamaata tasoituslaudan, haravan ja laserin kanssa. Minulle tavaroiden hankinnassa mukanaolo oli mielenkiintoinen kokemus ja opin sitomaan kuorman asianmukaisesti.

Tasoituksen jälkeen rakennuksen pohjalle asetettiin styrox-levyjä eristeeksi. Ovien kohdalle kiinnitettiin myös laudat, jotka estävät betonia valumasta pois rakennuksesta kun lattiaa valetaan. Lattian valu tapahtuu ammattilaisen toimesta, joten sitä me emme pääse harjoittelemaan.



Työn välissä meillä oli hieman aikaa nauttia luokkatovereidemme seurasta ja kauniista auringonvalosta. Oppiminen ulkotiloissa on aivan mahtavaa, kuten olen varmasti jo aikaisemminkin sanonut!

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Potakkajuhlat ja perustustusten viimeistely

Viimeviikkoisen perinteisen torstain blogipäivityksen jälkeen (perjantaina) Nurmeksessa oli traditionaaliset Potakkajuhlat, jotka ovat nykyään käytännössä viljelyn historiaa kunnioittavat toiminnantäyteiset syysmarkkinat. Osa kaupoista ja yrityksistä pitää ovensa auki juhlinnan aikana halki yön. Minusta on kunnioitettavaa, että näinkin pienellä paikkakunnalla on yrittäjillä mahdollisuus tuoda itseään paremmin esille niinkin hienolla ja helpolla tavalla Potakkajuhlien aikana.

Meidän osastomme tehtävänä oli rakentaa, sekä purkaa katos juhlia varten ammattikoulun oppilaille. Itse en tähän osallistunut, sillä minun tehtäväni oli esitellä rakennusosastoa kaikille siitä kiinnostuneille kahdesti lavalla päivän aikana. Esiintyminen on lukioajoiltani minulle melko tuttua, joten se ei aiheuttanut suurempia paineita ja sujui kohtalaisen hyvin. Saimme kaikki myös myydä ensimmäisellä viikolla tekemämme linnunpöntöt itse ja minäkin sain yhteensä pöntöistäni huimat 5 euroa. Jotkut opiskelijat tekivät aidosti voittoa myyden pönttöjä jopa 20 euron edestä. On hyväksi, että meillä on myös opiskeluaikana vastaavia tapahtumia, jotka rohkaisevat toimimaan hyvinä asiakaspalvelijoina ja tarjoavat vaihtelua.


Maanantaina muurasimme neljännen ja viimeisen kerroksen harkkoja loppuun, ja tasoitimme harkkojen päällisalueen. Poistimme loputkin anturamuotit päivän aikana ja minun kuusituntinen koulupäiväni menikin pitkälti puhdistaessa puutavaraa, jotta kaikki muoteissa käytetty lauta ei menisi hukkaan. Kannoin myös harkkoja ja puhdistin rakennusaluetta edistääkseni työturvallisuutta, sillä sotkuisella työmaalla sattuu onnettomuuksia huomattavasti helpommin kuin siistillä. Asiakastyössä työpisteen siisteys on enemmän kuin tärkeää, varsinkin kun työtä tehdään asiakkaan omalla tontilla eli käytännössä hänen kotonaan. Jokaisen rakentajan eduksi on kantaa  oma kortensa kokoon asiakkaan tyytyväisyyden eteen. Minulle oli hyödyksi puhdistaa puutavaraa myös oppimisen kannalta, sillä huomasin  aikaisemmin anturamuottia kootessamme, että taitoni käyttää yksinkertaista vasaraa oli ruostunut järkyttävän paljon ala-asteaikaisista käyttökerroista, mikä ei sinänsä ole ihme.


Tiistaina tasoitimme laastia tasoituskammalla eli leveällä lastalla, jolla teoriassa on helppoa levittää tasoitusaine pitkin seinää, josta se voidaan sitten kuivumisen jälkeen edelleen hioa tai maalata. Ennen seinän tasoitusta se täytyi kostuttaa harjan ja veden avulla laastin tarttumisen edistämiseksi. Käytännössä tasoitustyössä tuli koettua monia turhautumisen hetkiä, sillä sen, kuten esimerkiksi pyörällä ajon, oppii vain harjoittelemalla. Ongelmalliseksi oli koitua se, että laastikerros jäi helposti leveämmäksi ala, kuin yläosasta. Oli siis harjoiteltava lastan oikeaa asentoa ja sopivaa voimakkuutta painaa. Liikaa tätä työvaihetta ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä ydinfysiikkaa se ei ole. Loppupäivästä tasoituksen jälkikin alkoi olla siedettävämpää. Suositeltavaa on harjoitella tasoittamista ensin maan alle jäävissä osissa, sillä siinä on paljon korjattavissa hiomisella, ja meidän autotallissamme tämä osa jää vettä eristävien kerrosten alle piiloon. Lopuksi asettelimme paikalleen suodatinkankaat rakennuksen pohjalle ja asettelimme hiekkaa päälle painoksi. Myös öljyn- ja hiekanerotuskaivo sekä salaojat löysivät paikkansa maaperässä. Sekä öljynerotuskaivossa, että salaojaa rakentaessa on tärkeää, muistaa, että putkistossa tulee tarpeeksi kallistusta kohti poistoputkea, jotta vesi pääsee kulkemaan. Esimerkiksi salaojassa riittävä kallistus tarkoittaa käytännössä 0,5-1cm kallistusta jokaista metriä kohden. kallistus on helppo tarkistaa esimerkiksi laudan ja vatupassin avulla kaivetun alueen pohjalla.



Keskiviikkona oli tarkoitus tasoittaa koko ulkoseinä hiomakiven avulla, mutta huomasin pian hioessani, että laasti on vielä liian märkää ja lohkeilee. Opettajamme siis kuumensi ja näin ollen kuivasi ulkoseinää kahden alimman harkon alueelta ollessaan ainoa, joka omasi tulityökortin tässä vaiheessa. Hioin ja harjasin seinän sitten vain kuivatulta alueelta, jotta pääsimme jatkamaan vettä eristävien osien asennukseen. Alkuun levitimme tummaa pintasivelyliuosta alkaen 50cm sokkelin yläreunasta mitaten alaspäin maahan asti. Kun liuos oli kuivanut asensimme paikalleen kermin eli ennen hyvin yleisesti käytetyn kattohuovan. Käytimme värilankaa apunamme, jotta kermi asettui tasaisesti samalle korkeudelle liuoksen päälle. Kermin kiinnityksessä monesta työntekijästä oli todella apua, sillä saimme kermin nopeasti ja helposti nostettua paikalleen melko pitkissäkin pätkissä.









Kermin kiinnityksen jälkeen naulasimme paikoilleen bitumikermin ja listat sen ylälaitaan suojaamaan perustuksia vedeltä vielä paremmin. Bitukermi kiinnitetään aina nappulapuoli rakennukseen päin, mikäli siinä sellaiset on. Päivän päätteeksi saimme siis katsoa melko valmiita perustuksia iloisina. Ensi viikolla tarkoitus olisi jossakin vaiheessa päästä rakentamaan runkoa. Elokuun alkupuolelta olen oppinut paljon uskomaani enemmän ja löytänyt vankan kiinnostuksen rakennusalaan. Lähden joka aamu mielelläni työmaalle, eikä päivän jälkeen koskaan tarvitse katua tapaa, jolla on päivänsä käyttänyt. Oloni on paljon hyvinvoivampi kun vietän paljon aikaa ulkona ja saamme oikeasti jotain konkreettista aikaan. Hankin avaimet myös kuntosalille tällä viikolla ja tarkoitus olisi myös siellä käymällä vahvistaa omaa jaksamistani. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on tärkeää myös rakennusalalla.


torstai 1. syyskuuta 2016

Anturan valua ja muurausta




En valitettavasti ollut itse paikalla kun ryhmämme valoi anturaan betonia, mutta luokkatoverini Rebekka Juntusen ottamat kuvat (löytyvät tämän kappaleen alapuolelta) kertonevat tästä prosessista enemmän kuin tuhat sanaa. Betoni on siis tekokiveä ja edellisessä postauksessani näkyykin kuvia raudoituksesta, jonka teimme anturan sisäpuolelle vahvistamaan sen kestävyyttä. Betonin toi betoniauto ja se laskettiin anturamuottiin kourulla. Tasoitus tapahtui miesvoimin.













Poissaoloni aikana työryhmä kerkesi myös aloittamaan muurausta. Käytössämme on lämpöeristetty kevytsoraharkko. Ensimmäistä kerrosta kuvaavat valokuvat ovat myös Rebekan ottamia. Muuraus aloitettiin kuvien mukaisesti irrottamalla anturamuotin sisäosa ja päällyskappaleet rautakangen avulla. Tämän jälkeen asennettiin muurausvihjeet. Muurausvihjeet syntyivät kiinnittämällä pystylaudat jokaiseen anturamuotin ulkokulmaan ja pingottamalla sitten  linjalanka ensimmäisten mitattujen muurauskerrosten korkeudelle (merkit 20 cm välein). Muurausvihjeiden avulla seinistä tulee samankorkuiset ja suorat. Mikäli anturan valussa on tullut pieniä epätasaisuuksia, kuten meille kävi, voidaan muurausvaiheessa vielä laastin määrällä tasoittaa rakennuksen pohjan korkeus tasaiseksi. 

On kiinnitettävä huomiota siihen, että linjalangat ovat kireällä, sillä langan jäädessä löysäksi on helppo tehdä virheitä kerrosten korkeudessa etenkin langan keskivaiheilla.

 Myös ensimmäisen ja kolmannen muurauskerroksen välillä kiertää tulevassa autotallissamme 10mm paksuiset, 6 metriä pitkät (/kpl) harjateräkset vahvistamassa rakennusta. Toisen kerroksen välissä ja joka kerroksessa ovien kohdalla on asennettu terästikkuja poikittain estämään harkkojen leviämistä sivusuuntaan paineen alaisena käytön myötä.






Kuten kuvasta näkyy,muuraus aloitetaan aina rakennuksen kulmasta. 


Ensimmäisen kerroksen muurauksen jälkeen pääsin myös itse mukaan töihin ja kuvaamaan. Oloni oli hieman hämmentynyt, sillä kahden poissaolopäivän jälkeen tuntui siltä, että olin jäänyt paljosta paitsi. Alku menikin siis lähinnä selvittäessä teoriaa siitä mitä muut olivat tehneet ja miksi. Pian uskalsin itsekin tarttua muurausvälineisiin ja opettelemaan työtä käytännössä. Muurauksen opettelua olin odottanut innolla jo koko viikonlopun. Muuraus oli loppujen lopuksi helpompaa kuin luulin, eikä työn jälki ollut huonoa, vaikka olimme kaikki melko kokemattomia. Eniten jännitti se osuisivatko mitat kohdalleen ja tulisiko kerroksista lopulta suorat. Tarkoituksena oli kuulemma ensin ollut käyttää muurauskelkkaa muurauksen apuna, mutta harkoillemme sopivan levyistä kelkkaa ei ollut löytynyt, joten muuraus tapahtui käsivoimin. Vaikka kelkan kanssa muuraus olisi ollut nopeampaa, olen tyytyväinen, että pääsimme tekemään työtä niin sanotusti manuaalisesti, koska uskon, että nimenomaan tämän työtyylin opettelu olisi voinut olla vaikeampaa itsenäisesti. 

Käytännössä muuraus tapahtui nyt niin, että osa porukasta valmisti sekoittimella laastia ja osa muurasi kerroksia. Itse muuraus tapahtui niin, että asettelimme laastia suhteellisen paksut kerrokset uriin ja vedimme uretaaniviivan urien välille. Sitten kerrosten päälle asetettiin harkko, joka naputeltiin kumivasaralla tasaiseksi edellisen harkon kanssa samalle korkeudelle linjalankaa seuraten ja tarkastettiin tasaisuus sitten vatupassilla. Kun harkko asettui hyvin, poistimme harkkokerrosten sivuilta ylimääräiset laastit ja jatkoimme seuraavan harkon kohdalle. Toisen kerroksen jälkeen merkitsimme ovien kohdat tarkasti mitatuilla laudan pätkillä ja jatkoimme työtä normaalisti kolmannesta kerroksesta. Emme kerenneet vielä neljännen kerroksen muuraukseen asti, joten työ jatkuu siitä seuraavan kerran kun olemme työmaalla. Alla vielä eilen ottamiani kuvia työmaalta.