En valitettavasti ollut itse paikalla kun ryhmämme valoi anturaan betonia, mutta luokkatoverini Rebekka Juntusen ottamat kuvat (löytyvät tämän kappaleen alapuolelta) kertonevat tästä prosessista enemmän kuin tuhat sanaa. Betoni on siis tekokiveä ja edellisessä postauksessani näkyykin kuvia raudoituksesta, jonka teimme anturan sisäpuolelle vahvistamaan sen kestävyyttä. Betonin toi betoniauto ja se laskettiin anturamuottiin kourulla. Tasoitus tapahtui miesvoimin.
Poissaoloni aikana työryhmä kerkesi myös aloittamaan muurausta. Käytössämme on lämpöeristetty kevytsoraharkko. Ensimmäistä kerrosta kuvaavat valokuvat ovat myös Rebekan ottamia. Muuraus aloitettiin kuvien mukaisesti irrottamalla anturamuotin sisäosa ja päällyskappaleet rautakangen avulla. Tämän jälkeen asennettiin muurausvihjeet. Muurausvihjeet syntyivät kiinnittämällä pystylaudat jokaiseen anturamuotin ulkokulmaan ja pingottamalla sitten linjalanka ensimmäisten mitattujen muurauskerrosten korkeudelle (merkit 20 cm välein). Muurausvihjeiden avulla seinistä tulee samankorkuiset ja suorat. Mikäli anturan valussa on tullut pieniä epätasaisuuksia, kuten meille kävi, voidaan muurausvaiheessa vielä laastin määrällä tasoittaa rakennuksen pohjan korkeus tasaiseksi.
On kiinnitettävä huomiota siihen, että linjalangat ovat kireällä, sillä langan jäädessä löysäksi on helppo tehdä virheitä kerrosten korkeudessa etenkin langan keskivaiheilla.
Myös ensimmäisen ja kolmannen muurauskerroksen välillä kiertää tulevassa autotallissamme 10mm paksuiset, 6 metriä pitkät (/kpl) harjateräkset vahvistamassa rakennusta. Toisen kerroksen välissä ja joka kerroksessa ovien kohdalla on asennettu terästikkuja poikittain estämään harkkojen leviämistä sivusuuntaan paineen alaisena käytön myötä.
Ensimmäisen kerroksen muurauksen jälkeen pääsin myös itse mukaan töihin ja kuvaamaan. Oloni oli hieman hämmentynyt, sillä kahden poissaolopäivän jälkeen tuntui siltä, että olin jäänyt paljosta paitsi. Alku menikin siis lähinnä selvittäessä teoriaa siitä mitä muut olivat tehneet ja miksi. Pian uskalsin itsekin tarttua muurausvälineisiin ja opettelemaan työtä käytännössä. Muurauksen opettelua olin odottanut innolla jo koko viikonlopun. Muuraus oli loppujen lopuksi helpompaa kuin luulin, eikä työn jälki ollut huonoa, vaikka olimme kaikki melko kokemattomia. Eniten jännitti se osuisivatko mitat kohdalleen ja tulisiko kerroksista lopulta suorat. Tarkoituksena oli kuulemma ensin ollut käyttää muurauskelkkaa muurauksen apuna, mutta harkoillemme sopivan levyistä kelkkaa ei ollut löytynyt, joten muuraus tapahtui käsivoimin. Vaikka kelkan kanssa muuraus olisi ollut nopeampaa, olen tyytyväinen, että pääsimme tekemään työtä niin sanotusti manuaalisesti, koska uskon, että nimenomaan tämän työtyylin opettelu olisi voinut olla vaikeampaa itsenäisesti.
Käytännössä muuraus tapahtui nyt niin, että osa porukasta valmisti sekoittimella laastia ja osa muurasi kerroksia. Itse muuraus tapahtui niin, että asettelimme laastia suhteellisen paksut kerrokset uriin ja vedimme uretaaniviivan urien välille. Sitten kerrosten päälle asetettiin harkko, joka naputeltiin kumivasaralla tasaiseksi edellisen harkon kanssa samalle korkeudelle linjalankaa seuraten ja tarkastettiin tasaisuus sitten vatupassilla. Kun harkko asettui hyvin, poistimme harkkokerrosten sivuilta ylimääräiset laastit ja jatkoimme seuraavan harkon kohdalle. Toisen kerroksen jälkeen merkitsimme ovien kohdat tarkasti mitatuilla laudan pätkillä ja jatkoimme työtä normaalisti kolmannesta kerroksesta. Emme kerenneet vielä neljännen kerroksen muuraukseen asti, joten työ jatkuu siitä seuraavan kerran kun olemme työmaalla. Alla vielä eilen ottamiani kuvia työmaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti