keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Potakkajuhlat ja perustustusten viimeistely

Viimeviikkoisen perinteisen torstain blogipäivityksen jälkeen (perjantaina) Nurmeksessa oli traditionaaliset Potakkajuhlat, jotka ovat nykyään käytännössä viljelyn historiaa kunnioittavat toiminnantäyteiset syysmarkkinat. Osa kaupoista ja yrityksistä pitää ovensa auki juhlinnan aikana halki yön. Minusta on kunnioitettavaa, että näinkin pienellä paikkakunnalla on yrittäjillä mahdollisuus tuoda itseään paremmin esille niinkin hienolla ja helpolla tavalla Potakkajuhlien aikana.

Meidän osastomme tehtävänä oli rakentaa, sekä purkaa katos juhlia varten ammattikoulun oppilaille. Itse en tähän osallistunut, sillä minun tehtäväni oli esitellä rakennusosastoa kaikille siitä kiinnostuneille kahdesti lavalla päivän aikana. Esiintyminen on lukioajoiltani minulle melko tuttua, joten se ei aiheuttanut suurempia paineita ja sujui kohtalaisen hyvin. Saimme kaikki myös myydä ensimmäisellä viikolla tekemämme linnunpöntöt itse ja minäkin sain yhteensä pöntöistäni huimat 5 euroa. Jotkut opiskelijat tekivät aidosti voittoa myyden pönttöjä jopa 20 euron edestä. On hyväksi, että meillä on myös opiskeluaikana vastaavia tapahtumia, jotka rohkaisevat toimimaan hyvinä asiakaspalvelijoina ja tarjoavat vaihtelua.


Maanantaina muurasimme neljännen ja viimeisen kerroksen harkkoja loppuun, ja tasoitimme harkkojen päällisalueen. Poistimme loputkin anturamuotit päivän aikana ja minun kuusituntinen koulupäiväni menikin pitkälti puhdistaessa puutavaraa, jotta kaikki muoteissa käytetty lauta ei menisi hukkaan. Kannoin myös harkkoja ja puhdistin rakennusaluetta edistääkseni työturvallisuutta, sillä sotkuisella työmaalla sattuu onnettomuuksia huomattavasti helpommin kuin siistillä. Asiakastyössä työpisteen siisteys on enemmän kuin tärkeää, varsinkin kun työtä tehdään asiakkaan omalla tontilla eli käytännössä hänen kotonaan. Jokaisen rakentajan eduksi on kantaa  oma kortensa kokoon asiakkaan tyytyväisyyden eteen. Minulle oli hyödyksi puhdistaa puutavaraa myös oppimisen kannalta, sillä huomasin  aikaisemmin anturamuottia kootessamme, että taitoni käyttää yksinkertaista vasaraa oli ruostunut järkyttävän paljon ala-asteaikaisista käyttökerroista, mikä ei sinänsä ole ihme.


Tiistaina tasoitimme laastia tasoituskammalla eli leveällä lastalla, jolla teoriassa on helppoa levittää tasoitusaine pitkin seinää, josta se voidaan sitten kuivumisen jälkeen edelleen hioa tai maalata. Ennen seinän tasoitusta se täytyi kostuttaa harjan ja veden avulla laastin tarttumisen edistämiseksi. Käytännössä tasoitustyössä tuli koettua monia turhautumisen hetkiä, sillä sen, kuten esimerkiksi pyörällä ajon, oppii vain harjoittelemalla. Ongelmalliseksi oli koitua se, että laastikerros jäi helposti leveämmäksi ala, kuin yläosasta. Oli siis harjoiteltava lastan oikeaa asentoa ja sopivaa voimakkuutta painaa. Liikaa tätä työvaihetta ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä ydinfysiikkaa se ei ole. Loppupäivästä tasoituksen jälkikin alkoi olla siedettävämpää. Suositeltavaa on harjoitella tasoittamista ensin maan alle jäävissä osissa, sillä siinä on paljon korjattavissa hiomisella, ja meidän autotallissamme tämä osa jää vettä eristävien kerrosten alle piiloon. Lopuksi asettelimme paikalleen suodatinkankaat rakennuksen pohjalle ja asettelimme hiekkaa päälle painoksi. Myös öljyn- ja hiekanerotuskaivo sekä salaojat löysivät paikkansa maaperässä. Sekä öljynerotuskaivossa, että salaojaa rakentaessa on tärkeää, muistaa, että putkistossa tulee tarpeeksi kallistusta kohti poistoputkea, jotta vesi pääsee kulkemaan. Esimerkiksi salaojassa riittävä kallistus tarkoittaa käytännössä 0,5-1cm kallistusta jokaista metriä kohden. kallistus on helppo tarkistaa esimerkiksi laudan ja vatupassin avulla kaivetun alueen pohjalla.



Keskiviikkona oli tarkoitus tasoittaa koko ulkoseinä hiomakiven avulla, mutta huomasin pian hioessani, että laasti on vielä liian märkää ja lohkeilee. Opettajamme siis kuumensi ja näin ollen kuivasi ulkoseinää kahden alimman harkon alueelta ollessaan ainoa, joka omasi tulityökortin tässä vaiheessa. Hioin ja harjasin seinän sitten vain kuivatulta alueelta, jotta pääsimme jatkamaan vettä eristävien osien asennukseen. Alkuun levitimme tummaa pintasivelyliuosta alkaen 50cm sokkelin yläreunasta mitaten alaspäin maahan asti. Kun liuos oli kuivanut asensimme paikalleen kermin eli ennen hyvin yleisesti käytetyn kattohuovan. Käytimme värilankaa apunamme, jotta kermi asettui tasaisesti samalle korkeudelle liuoksen päälle. Kermin kiinnityksessä monesta työntekijästä oli todella apua, sillä saimme kermin nopeasti ja helposti nostettua paikalleen melko pitkissäkin pätkissä.









Kermin kiinnityksen jälkeen naulasimme paikoilleen bitumikermin ja listat sen ylälaitaan suojaamaan perustuksia vedeltä vielä paremmin. Bitukermi kiinnitetään aina nappulapuoli rakennukseen päin, mikäli siinä sellaiset on. Päivän päätteeksi saimme siis katsoa melko valmiita perustuksia iloisina. Ensi viikolla tarkoitus olisi jossakin vaiheessa päästä rakentamaan runkoa. Elokuun alkupuolelta olen oppinut paljon uskomaani enemmän ja löytänyt vankan kiinnostuksen rakennusalaan. Lähden joka aamu mielelläni työmaalle, eikä päivän jälkeen koskaan tarvitse katua tapaa, jolla on päivänsä käyttänyt. Oloni on paljon hyvinvoivampi kun vietän paljon aikaa ulkona ja saamme oikeasti jotain konkreettista aikaan. Hankin avaimet myös kuntosalille tällä viikolla ja tarkoitus olisi myös siellä käymällä vahvistaa omaa jaksamistani. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on tärkeää myös rakennusalalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti