Rakennustyömaalla: autotallin pohjatöitä

Opiskeluissa mennään jo toisen kokonaisen viikon puolella ja tämän syksyn rakennusprojektin, lämpöeristetyn autotallin rakennus, on lähtenyt käyntiin pohjatöiden osalta. Aloitimme työmaan viime viikon perjantaina mittaamalla rakennuksen paikan käyttämällä apunamme aitaa ja asuintalon reunaa. Tässä prosessissa tuli linjalanka ensimmäisen kerran tutuksi. Linjalangan avulla on helppo tarkistaa, että merkkipaalut ovat samassa linjassa toistensa kanssa.

Kun rakennuksen suurpiirteinen paikka oli mitattu, aloitimme tulevan autotallin paikan raivauksen. Maanantaina seurasimme kun kaivinkone kaivoi mittaamaltamme alueelta pois maakerrosta rakennuksen pohjapiirrustuksen vaatiman määrän. Meille selvisi, että tontin alueella oli pääosin hiekkamaata, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että lakisääteisen kapillaarikatkon ei tarvitsisi olla yhtä paksu kuin alun perin suunnittelimme. Levitettävän sepelin määrä tippui siis 30 cm:stä lukuun 20 cm. Käytännössä kapillaarikatkon paksuus toki joudutaan arvioimaan  osittain silmämääräisesti, joten luvut ovat arvioita. Laseria käyttämällä päästään hyvin lähelle haluttua maakorkeutta, joten suuria eivät heitot ole. 

Olimme mukana koko päivän ajan maan korkeuden seurannassa, joten laser-laitekin alkoi tulla tutuksi. Haastavinta laserin käytössä oli saada vastaanottimen mittakeppi pysymään kohtisuorassa. Jos laite on joka kohdassa kallellaan, voivat luullut maan korkeudet heittää hyvinkin reilusti. Onneksi opimme tarkastamaan mittauksemme tuloksen useammin kuin yhden kerran, sillä alussa tehty virhe voi hyvinkin monimutkaistaa edessä olevaa rakennusprojektia valtavasti. Toisaalta opimme myös, että yhden millin  heiton vuoksi kivien potkiminen tuntien ajan on täysin turhaa ainakin pohjatyön kyseessä ollessa. Maalaisjärjen kehitystä täytyy siis harkita vakavasti jos haluaa, että työ etenee soljuvasti. Itse olen toisinaan turhankin pikkutarkka teorian suhteen, mutta käytännössä niin sanottu tumpelo. Onneksi kädentaidot kehittyvät harjoittelemalla.

 Hyvän maaperän vuoksi voimme ilmeisesti myös käyttää pois kaivettua hiekkaa myöhemmin täytesorana, joten kaikkea pois kaivettua maata ei ainakaan vielä tarvinnut kuljettaa pois.  Ryhmänä kaadoimme myös tontilla olevan puun, karsimme ja paloittelimme sen sekä siivosimme oksat pois. Suurena ryhmänä työ oli joutuisaa. Minun itseni täytyy  vielä itsenäisesti opetella käyttämään moottorisahaa, sillä tulevaisuudessa se ei ole turha taito, vaikka ei kovin haastavakaan.

 Pidän rakennusalalla siitä, että saamme tehdä töitä ulkona omin käsin. Vaikka jotkin tehtävät tuntuvat hyvin vierailta ja vaikeilta, on niissä onnistuminen mahtavaa. Epäonnistuessaankin tietää missä kehittää itseään seuraavalla kerralla.

Maatöiden jälkeen pystytimme linjapukit reilun kahden metrin päähän mittaamastamme rakennuksen paikasta ulospäin. Aloimme myös rakentamaan anturamuottien osia, joihin valaisimme anturan tulevaisuudessa. Minun tehtäväkseni tuli sahata puukkosahalla valmiiksi mitattuja tukipaloja muottien tiivistämiseksi. Anturamuotit rakennetaan siis yleensä laudasta. Anturan tehtävä on kannatella rakennusta samaan tapaan kuin lumikengät ihmistä lumikerroksen päällä. Sen on oltava riittävän leveä kannattelemaan ja jakamaan rakennuksen paino tasaisesti.

Työmaalla ergonomiaa ja työturvallisuutta on huomattavasti hallia vaikeampi hallita. Alla olevassa kuvassa näkyy, että tasapainottaakseni puun pysymään paikoillaan jouduin pitämään kättäni paikassa, jossa helposti voisin sahalla nirhaista nahat pois sen pinnasta sahan heilahtaessa puun pinnasta. Myös työkalujen ja materiaalien säilytyspaikkoja täytyy miettiä huolellisesti, etenkin kun työn määrään suhteessa meitä on työmaalla määrällisesti paljon ihmisiä, mikä vaikeuttaa sujuvaa kulkemista turvallisesti.

Kun muottien pitkät sivut olivat valmiita odotimme kaupungin mittamiehen käyvän mittaamassa  rakennuksen oikean paikan ja teimme odotellessamme harjateräksestä pätkiä, joilla oli tarkoitus tasapainottaa pidemmät (6 m) harjateräkset paikalleen anturamuottien sisällä. Betonianturan sisällä on oltava raudoitus, jotta se kestää lämpötilojen muutoksia ja taipumista mahdollisimman paljon halkeamatta. Anturan sisällä käytimme 10 mm paksua harjaterästä pituussuunnassa ja 8 mm paksua harjaterästä leveyssuunnassa. Koululla harjoittelimme myös harjaterästen yhteensitomista raudoituslangoilla koukun avulla. Oikean kireyden löytäminen, jotta raudat pysyisivät paikallaan oli hyvin haastavaa, sillä lanka meinasi aina alkuun jäädä liian löysälle.

Kun kaupungin mittamies kävi tarkastamassa rakennuksen paikan, selvisi, että olimme mitanneet autotallin takanurkan kohdan väärin. Mittatyö vaatii siis ehdottomasti vielä harjoitusta. Onneksi ongelma on korjattavissa, mutta työ hidastuu ja yhden kulman linjapukit ovat käytännössä nyt rakennuksen takanurkan kohdalla, eivätkä kahden metrin päässä siitä.

Kun tiesimme rakennuksen paikan vedimme paikalleen linjalangat joita pääsin solmimaan. Langat vedetään linjapukeista kohtisuoraan toisistaan ja ne osoittavat rakennuksen reunojen paikan. Tarkastettuamme, että lankojen mitat ovat samat kuin piirrustuksissa (sivujen pituudet ja ristimitat) rakensimme anturamuotit pala kerrallaan paikoilleen linjalankoja hyväksi käyttäen. 

Kun puut olivat paikallaan tasoitimme anturamuotin tasaisesti paikoilleen maahan taasen laserin avulla ja raudoitimme anturamuotin sisustan suunnitellusti. Seuraavaksi lienee edessä siis betonitöitä valun muodossa ennen  sokkelin muurausta. Tähän mennessä koen tehneeni työmaalla kaiken voitavani, vaikka ensimmäisellä kerralla en olisi aina onnistunutkaan. Olen myös kiitollinen siitä, että ryhmässäni annetaan tilaa epäonnistua ja kokeilla uudestaan. Työilmapiiri vaikuttaa ainakin omaan oppimiseeni valtavasti, joten molemminpuolinen kunnioitus työnteossa on tärkeää.