Rakennustyömaalla: autotallin pohjatöitä

Opiskeluissa mennään jo toisen kokonaisen viikon puolella ja tämän syksyn rakennusprojektin, lämpöeristetyn autotallin rakennus, on lähtenyt käyntiin pohjatöiden osalta. Aloitimme työmaan viime viikon perjantaina mittaamalla rakennuksen paikan käyttämällä apunamme aitaa ja asuintalon reunaa. Tässä prosessissa tuli linjalanka ensimmäisen kerran tutuksi. Linjalangan avulla on helppo tarkistaa, että merkkipaalut ovat samassa linjassa toistensa kanssa.

Kun rakennuksen suurpiirteinen paikka oli mitattu, aloitimme tulevan autotallin paikan raivauksen. Maanantaina seurasimme kun kaivinkone kaivoi mittaamaltamme alueelta pois maakerrosta rakennuksen pohjapiirrustuksen vaatiman määrän. Meille selvisi, että tontin alueella oli pääosin hiekkamaata, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että lakisääteisen kapillaarikatkon ei tarvitsisi olla yhtä paksu kuin alun perin suunnittelimme. Levitettävän sepelin määrä tippui siis 30 cm:stä lukuun 20 cm. Käytännössä kapillaarikatkon paksuus toki joudutaan arvioimaan  osittain silmämääräisesti, joten luvut ovat arvioita. Laseria käyttämällä päästään hyvin lähelle haluttua maakorkeutta, joten suuria eivät heitot ole. 

Olimme mukana koko päivän ajan maan korkeuden seurannassa, joten laser-laitekin alkoi tulla tutuksi. Haastavinta laserin käytössä oli saada vastaanottimen mittakeppi pysymään kohtisuorassa. Jos laite on joka kohdassa kallellaan, voivat luullut maan korkeudet heittää hyvinkin reilusti. Onneksi opimme tarkastamaan mittauksemme tuloksen useammin kuin yhden kerran, sillä alussa tehty virhe voi hyvinkin monimutkaistaa edessä olevaa rakennusprojektia valtavasti. Toisaalta opimme myös, että yhden millin  heiton vuoksi kivien potkiminen tuntien ajan on täysin turhaa ainakin pohjatyön kyseessä ollessa. Maalaisjärjen kehitystä täytyy siis harkita vakavasti jos haluaa, että työ etenee soljuvasti. Itse olen toisinaan turhankin pikkutarkka teorian suhteen, mutta käytännössä niin sanottu tumpelo. Onneksi kädentaidot kehittyvät harjoittelemalla.

 Hyvän maaperän vuoksi voimme ilmeisesti myös käyttää pois kaivettua hiekkaa myöhemmin täytesorana, joten kaikkea pois kaivettua maata ei ainakaan vielä tarvinnut kuljettaa pois.  Ryhmänä kaadoimme myös tontilla olevan puun, karsimme ja paloittelimme sen sekä siivosimme oksat pois. Suurena ryhmänä työ oli joutuisaa. Minun itseni täytyy  vielä itsenäisesti opetella käyttämään moottorisahaa, sillä tulevaisuudessa se ei ole turha taito, vaikka ei kovin haastavakaan.

 Pidän rakennusalalla siitä, että saamme tehdä töitä ulkona omin käsin. Vaikka jotkin tehtävät tuntuvat hyvin vierailta ja vaikeilta, on niissä onnistuminen mahtavaa. Epäonnistuessaankin tietää missä kehittää itseään seuraavalla kerralla.

Maatöiden jälkeen pystytimme linjapukit reilun kahden metrin päähän mittaamastamme rakennuksen paikasta ulospäin. Aloimme myös rakentamaan anturamuottien osia, joihin valaisimme anturan tulevaisuudessa. Minun tehtäväkseni tuli sahata puukkosahalla valmiiksi mitattuja tukipaloja muottien tiivistämiseksi. Anturamuotit rakennetaan siis yleensä laudasta. Anturan tehtävä on kannatella rakennusta samaan tapaan kuin lumikengät ihmistä lumikerroksen päällä. Sen on oltava riittävän leveä kannattelemaan ja jakamaan rakennuksen paino tasaisesti.

Työmaalla ergonomiaa ja työturvallisuutta on huomattavasti hallia vaikeampi hallita. Alla olevassa kuvassa näkyy, että tasapainottaakseni puun pysymään paikoillaan jouduin pitämään kättäni paikassa, jossa helposti voisin sahalla nirhaista nahat pois sen pinnasta sahan heilahtaessa puun pinnasta. Myös työkalujen ja materiaalien säilytyspaikkoja täytyy miettiä huolellisesti, etenkin kun työn määrään suhteessa meitä on työmaalla määrällisesti paljon ihmisiä, mikä vaikeuttaa sujuvaa kulkemista turvallisesti.

Kun muottien pitkät sivut olivat valmiita odotimme kaupungin mittamiehen käyvän mittaamassa  rakennuksen oikean paikan ja teimme odotellessamme harjateräksestä pätkiä, joilla oli tarkoitus tasapainottaa pidemmät (6 m) harjateräkset paikalleen anturamuottien sisällä. Betonianturan sisällä on oltava raudoitus, jotta se kestää lämpötilojen muutoksia ja taipumista mahdollisimman paljon halkeamatta. Anturan sisällä käytimme 10 mm paksua harjaterästä pituussuunnassa ja 8 mm paksua harjaterästä leveyssuunnassa. Koululla harjoittelimme myös harjaterästen yhteensitomista raudoituslangoilla koukun avulla. Oikean kireyden löytäminen, jotta raudat pysyisivät paikallaan oli hyvin haastavaa, sillä lanka meinasi aina alkuun jäädä liian löysälle.

Kun kaupungin mittamies kävi tarkastamassa rakennuksen paikan, selvisi, että olimme mitanneet autotallin takanurkan kohdan väärin. Mittatyö vaatii siis ehdottomasti vielä harjoitusta. Onneksi ongelma on korjattavissa, mutta työ hidastuu ja yhden kulman linjapukit ovat käytännössä nyt rakennuksen takanurkan kohdalla, eivätkä kahden metrin päässä siitä.

Kun tiesimme rakennuksen paikan vedimme paikalleen linjalangat joita pääsin solmimaan. Langat vedetään linjapukeista kohtisuoraan toisistaan ja ne osoittavat rakennuksen reunojen paikan. Tarkastettuamme, että lankojen mitat ovat samat kuin piirrustuksissa (sivujen pituudet ja ristimitat) rakensimme anturamuotit pala kerrallaan paikoilleen linjalankoja hyväksi käyttäen. 

Kun puut olivat paikallaan tasoitimme anturamuotin tasaisesti paikoilleen maahan taasen laserin avulla ja raudoitimme anturamuotin sisustan suunnitellusti. Seuraavaksi lienee edessä siis betonitöitä valun muodossa ennen  sokkelin muurausta. Tähän mennessä koen tehneeni työmaalla kaiken voitavani, vaikka ensimmäisellä kerralla en olisi aina onnistunutkaan. Olen myös kiitollinen siitä, että ryhmässäni annetaan tilaa epäonnistua ja kokeilla uudestaan. Työilmapiiri vaikuttaa ainakin omaan oppimiseeni valtavasti, joten molemminpuolinen kunnioitus työnteossa on tärkeää.

Rakentamisen aloitus

Ensimmäisen kokonaisen viikon aloitimme rakentamalla linnunpönttöjä ja tekemällä työsuunnitelmia tulevaa rakennusprojektiamme, lämmintä autotallia varten. Opin, että ryhmäni tuki on tärkeää oppimisen kannalta. Itsenäistä lukemista on melko paljon ja siitä saa hyvää tiedollista osaamista, mutta käytännön osaaminen on minulle huomattavasti vaikeampaa. Henkinen kynnys lähteä toimimaan madaltui, kun nikkaroimaan sai lähteä tiimilähtöisesti.


Ensimmäinen linnunpönttö valmistui hitaasti ja tuskaisesti. Lopputulos oli toimiva, mutta ei esteettisesti kaunis tai mitoiltaan suora. Pöntön rakennus opetti minulle työvälineiden käyttöä ja sen, mitä minun tulisi parantaa seuraavaa pönttöä ajatellen. Toinen rakennelma onnistui jo paremmin ja oli huomattavasti miellyttävämmän näköinen.

Aloin löytää oman tapani työskennellä ja porakoneen, sirkkelin ja vannesahan käyttö ei tuntunut enää niin vaikealta. Oma kokemus pienestäkin rakentamisesta lisäsi rohkeuttani kokeilla uusia asioita, vaikka ne tuntuisivatkin haastavilta. Näin alussa en vielä ole täysin tyytyväinen työni lopputulokseen, mutta opin tekemästäni paljon ja huomasin, että joskus huolellisuus ja asiaan käytetty aika voivat korvata osan osaamistaustasta. Työskentelyni tehokkuus lisääntynee ajan ja kokemuksen myötä. Epäonnistuminen ei ole väärin, mutta uskalluksen puuttuminen ei ole hyvä asia.


Työsuunnitelmissa tutustuimme siihen kuinka perustukset rakennetaan. Kävimme myös keskiviikkona tutustumassa tulevaan työmaahamme ja mittasimme rakennusta kaivettavan alueen sijainnin. Kaivaminen toteutetaan yksityisen urakoitsijan toimesta, joten meidän työmme alkaa kapillaarikatkon rakentamisesta, maa-aineiden sekoittumista estävän  huovan asentamisesta paikoilleen, muottien rakentamisesta, raudoittamisesta ja valamisesta. Edessä oleva työ ei ole minulle tuttua, mutta ryhmänä työskentely oikean kohteen parissa kuulostaa mielenkiintoiselta. Kaikki on kiinni asenteesta!

Ensimmäiset päivät

Tämän blogin tarkoitus on toimia itselleni henkilökohtaisena oppimispäiväkirjana ja valaista samalla lukijoille millaista on opiskella talonrakentajaksi. Rakennusalasta minulla ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta, joten tieni tulee olemaan pitkä ja kivinen. Olen jo lukion käynyt, vuonna 1996 syntynyt nuori nainen, jota rakennusalalla puoleensa vetää urakehityksen mahdollisuus, kädentaitojen kehittäminen sekä saumattoman tiimityön oppiminen. Lukiopohjani vuoksi noin 90% oppimisestani tulee tapahtumaan käytännön työmaalla, eikä taukoja yhteisaineiden parissa ole tarjolla. Tervetuloa mukaan matkalle!

Kuva: https://boldomatic.com/view/post/azuSaw



Opiskelut ovat alkaneet toistaiseksi melko rauhallisesti. Olemme tilanneet sopivat työvaatteet ja keränneet rahaa tarvittaviin työpakkeihin. Ainoa kosketus työkaluihin on ollut työhalliin tutustuminen ja siellä naulapyssyn toiminnan tarkempi syynäys. Tutkimme myös syksyn tulevaa ensimmäistä projektiamme: lämpimän autotallin rakennusta. Haastavaa työ tulee olemaan, mutta toivon, että matkan varrella jää paljon oppeja käteen.

Rakentamisen peruskiviä on selvinnyt olevan:

1. Kosteuden hallinta
2. Kestävyys
3. Lämpö
4. Oikeat materiaalit
5. Taloudellisuus
6. Esteettisyys

Jo rakennuspiirustukset osaavat olla luultua monimutkaisempia. Suhdeluvut ilmaistaan hyvin usein millimetreissä, ikkunat ja ovet toisinaan desimetreissä. Mittasuhteiden ymmärtäminen on helppoa, mutta ainakin piirustusmerkkejä täytyy itsenäisesti lukea, jotta edes teoriassa osaa jotain rakentaa. Materiaaleista tutkimme eniten kovia eristeitä kuten mineraalivilla, finnfoam ja uretaani. Selvisi, että uretaani on huomattavisti kalliimpaa ja eristää lämpöä n.30 % muita kovia eristeitä enemmän. Rakentamisen kannalta tämä ei ehkä kuulosta merkitykselliseltä, mutta esimerkiksi yrittäjänä toimiessaan täytyy hintalaatusuhdetta kannattavuuden vuoksi osata seurata. 

Olen aikaisemmin seurannut vain harrastelijarakennusta, jossa varastojen yhteydessä kapillaarikatko, raudoitetut sokkelit ja lattian kallistuvuus kohti lattiakaivoa ovat täysin vieraita käsitteitä. Näistä jokainen kuitenkin lisää rakennusten säänkestävyyttä ja käyttöikää valtavasti, joten olen jo vapaa-ajan rakentelunkin edun kannalta äärimmäisen kiinnostunut näkemään ja oppimaan kuinka nämä toteutetaan käytännössä. Vielä olen totaalinen keltanokka, mutta uskon tulevien kuukausien aikana oppivani käyttämään ainakin porakonetta.